Kuplivaa elämäniloa

Kanitytöt ovat olleet meillä nyt reilu viikon ja aivan upeasti yli odotusten on mennyt! Tytöt ovat todella sosiaalisia, uteliaita ja reippaita. Aivan valloittavia persoonia - tuon ihanampia lemmikkejä ei itselleen voisi ikinä toivoa. 

Paljon on kyllä kerrottavaa näistä päivistä, paljon on sattunut ja tapahtunut ja koko ajan tullut uusia juttuja mukaan aivan huimaa vauhtia. 

Tulen kyllä ehdottomasti kertomaan tarkemminkin näistä ensimmäisistä päivistä tyttöjen kanssa, mutta nyt haluan ihan lyhyen postauksen muodossa hehkuttaa kania lemmikkinä - voi olemmeko vain olleet aivan uskomattoman onnekkaita ja saaneet aivan mielettömän upeita yksilöitä? 

Kanit ilmeisestikin ovat ylipäätään luonteeltaa erittäin uteliaita, sosiaalia ja vilkkaita. Vertailukohdettahan meillä ei ole, koska nämä ovat meidän ihkaensimmäiset kanit, mutta jotenkin silti tuntuu, että olemme saaneet käsiimme aivan uskomattomat helmi-yksilöt. Molemmat ovat erittäin energisiä ja kiinnostuneita aivan kaikesta ja heidän puuhiaan on mahtava seurata. Enpä olisi uskonut, että niistä voi näin kertakaikkisen ihania ja seurallisia lemmikkejä saada!

Tytöt ovat meillä vapaana koko sen ajan, kun olemme hereillä ja kotona, eli todella paljon, koska olen vielä lomalla. Häkin ovi on aina auki ja tytöt voivat koska tahansa mennä syömään, juomaan tai turvaan. Vapaana touhutessaan tytöt ovat aivan uskomattoman energisiä! He mennä viuhtovat paikasta toiseen välillä lähes tauotta ja ja aivan uskomatonta vauhtia! 

Tytöt ovat erittäin elämäniloisia ja loikkivat ja pomppivat välillä ihan tasajalkaakin ylöspäin. Päivällä meno on rauhallisempaa ja pitkiäkin päikkäreitä vedetään, mutta iltaa kohti meno kiihtyy. Juuri iltaisin on nähty parhaat ja hassuimmat hetket ja touhut.

Kanit spurttailevat ees taas matolla, kiitävät salamana paikasta toiseen, pomppivat, loikkivat, hyppivät (Soma jopa tasajalkaa, tai ainakin siltä se näyttää). Välillä he juoksevat peräkanaa tai rinta rinnan suoraan kohti, ihan kuin tervehtiäkseen. Tökkäisevät nopeasti pienellä nenällään ja loikkivat äkkiä kauemmas. Juoksevat toisiaan kiinni ja toistensa perään, telmivät, leikkivät. Mennä vipeltävät kylki kyljessä ja tarkasti meidän ihmisperheenjäsenten touhja seuraten ja omalla tavallaan niihin osallistuen. Kaikesta kiinnostuneina, aina valppaina ja uteliaina. Ja niin syötävän suloisina.

Mikä voi tehdä iloisemmaksi kuin tuollaisten touhujen katseleminen ja se, kun saa omilta rakkailta karvapallukoiltaan huomiota ja hyväksyntää ja huomaa, kuinka he alkavat tottua meihin ja hitsautua osaksi perhettämme?

Jos olisin tiennyt, kuinka mahtavia lemmikkejä kanit ovat, olisin varmasti ottanut niitä itselleni jo ajat sitten. :) Luulen, että tästä lähtien minulla tulee lopun elämääni olemaan kaneja. :)

Olen saanut napattua paljon kivoja kuvia ja kuvannut myös hauskoja videoita, laitan niitä heti, kun saan ne siirrettyä koneelle. :) 

Kanityttöjen ensimmäinen päivä kotona

Tänään meillä on ollut aivan mahdottoman jännä päivä. Niin jännä, että illalla kaiken jännityksen ja odotuksen päätteeksi poika nukahti ruokapöytään. :) 

Tänään kovasti odotetut puputyttömme ovat siis kotiutuneet. Saimme heidät heti aamusta. Poika kävi heidät vanhempieni kanssa hakemassa ja sillä välin laitoin vielä tyttöjen häkkiä kuntoon ja odottelin kanintavaralähetystä toimitettavaksi. 

Olin valmistellut tytöille pahvilaatikon kuljetusta varten, sillä tilaamani kuljetusboksi ei ollut vielä ehtinyt saapua. Hyvin meni näinkin, matka oli lyhyt. Olin laittanut pahvilaatikon pohjalle pyyhkeen ja heinää, kun ajattelin, että niin heillä on mukavampi olla. 

Kylläpä oli jännä hetki, kun äiti soitti, että olivat pihalla ja menin vastaan! 

Ensimmäinen päivä kanien kanssa on sujunut loistavasti. Oikeastaan aivan yli odotusten. Meillähän ei ollut aiempaa kokemusta kaneista, mutta olin tietysti blogien jne avulla asiaan hiukan perehtynyt ja saanut käsityksen, että alkuun kanit saattavat olla useammankin päivän tai jopa pari viikkoa hyvinkin arkoja. 

Odotukset eivät siis olleet alkuunkaan kovat sen suhteen, että saisimme heistä alkuunkaan vielä seuraa - olimme varautuneet jättämään heidät omaan rauhaan omaan häkkiinsä ja vaivihkaa vaan seurailemaan sivusta, josko jotain kotiutumisen merkkejä alkaisi pikkuhilaa näkyä. 

Kotona laitoimme heidät häkkiin, mutta jätimme oven auki, jotta he saisivat koska vaan tulla ulos ja lähteä tutustumaan uuteen kotiinsa. En kuitenkaan missään nimessä ajatellut, että näin tulisi ensimmäisenä päivänä käymään. 

Kanivauvelit olivat kuitenkin olleet kotona vasta ehkä tunnin, kun alkoi jo tuntua siltä, että kotiutuminen on lähtenyt käyntiin. Molemmat olivat syöneet, toinen jo pessytkin itseään ja myöskin tarpeitaan olivat tehneet ja näiden kaikkien olin lukenut olevan hyviä merkkejä kotiutumista ajatellen. Valppaana tytöt tutkailivat ympäristöään ja Kukka kurkki innoissaan jo häkkien reunojen ulkopuolellekin. 

Lähes saman tien oli myös ilmeistä, että molemmilla tytöillä on varsin erilaiset luonteet: Kukka on erittäin vilkas ja rohkea ja tarkkailee ja tutkii ympäristöään herkeämättä. Aikamoinen koheltaja suorastaan ja todella nopea liikkeissään. Soma on paljon rauhallisempi ja arempi ja onkin päivän aikana useampaan otteeseen pujahtanut seuraamaan tilannetta pesämökistä käsin. 

Somakin on kuitenkin jo tämän ensimmäisen päivän aikana rohkaistunut huomattavasti eikä häntäkään araksi voi sanoa, sillä hän tulee kyllä kädestä syömään ja hiukan saa varovasti siliteltyäkin. 

Kukka yllätti meidät täydellisesti ja lähti jo tänään laajentamaan reviiriään häkin ulkopuolelle. Hän on vieraillut ulkona jo lukemattomia kertoja ja tällä hetkellä menee ja tulee aivan suvereenisti edes taikaisin. Alkuun hänen häkin ulkopuoleinen reviirinsä rajoittui olohuoneen mattoon, mutta vähitellen se laajeni koko olohuoneeseen ja nyt hän on jo pojankin huoneessa pariin otteeseen piipahtanut. 

Soma ei vielä ole poistunut häkistä, mutta selvästi kiinnostaa ja reunojen yli tirkistellään kovasti. Kukka tuntuu rohkaisevan häntä, välillä ikään kuin hakee mukaansa. 

Kukka on tosiaan kovin vauhdikasta sorttia, spurttailee mieletöntä vauhtia olkkarin matolla ees taas ja välillä yrittää kaivaa itseään heille annetusta pyyhkeestä läpi. :D 

Syöty tosiaan on hyvin ja oikeastaan koko päivä, uskomattoman paljon noin pienet eläimet syövät: puska lehtisalaattia, kurkkua, porkkanaa, pajun lehtia, pellettejä ja tietenkin heinää! 

Soma tuntuu pitävän erityisen paljon lehtisalaatista, Kukka syö ehkä mieluiten pellettiä. Molemmat ovat kuitenkin syöneet kaikkea. Kukan pöytätavoissa on toivomista: hän saattaa istua kokonaan  yhdessä kulhossa samalla kun syö tai etutassut pellettikulhossa ja takatassut tuoreruokakipossa! :) 

Tämän postauksen loppuun vielä kuvia tältä päivältä. :) 

Niitä kaikkein tärkeimpiä esiteltiin heti uusille perheenjäsenille. <3

Mieletön tasapaino. 

Kukka vauhdissa. 

Ekaa kertaa häkin ulkopuolella. 

Minkäs valitsisi? :) 

Sielä sitä ollaan etutassut pellettipurkissa ja takatassut tuoreruokapurkissa. :D

Tervetuloa meidän perheen kaniblogiin!

Tervetuloa seurailemaan perheemme kanien elämää ja touhuja!

Pääosassa 3.6.2017 syntyneet leijonanharjas-hermeliini -risteytys tytöt Kukka ja Soma. Kanien kanssa puuhailevat pian 5-vuotias poika äiteineen ja jonkin verran myös isä.

Blogista voivat tutut ja tuntemattomat seurailla söpöläistemme kuulumisia ja meidän perheen arkea uusien perheenjäsenien kanssa. Meillä ei ole aiemmin ollut pupuja, joten kaikki on meille itsellekin aivan uutta ja ihmeellistä. Osittain päätinkin aloittaa tämän blogin ihan meille itselle muistoksi, jotta voimme jälkikäteen palata tyttöjen vaiheisiin - vähän niinkuin heidän vauvakirjaansa kirjoittaisin. :)

Tässä vaiheessa, kun vasta itsekin opettelemme kanielämää, en paljon pysty neuvoja enkä vinkkejä muille (kania mahdollisesti hankkiville jakamaan) - voin vain kertoa omasta kokemuksestani, päivä päivältä.

Ehkä myöhemmin, kun kokemusta kaneista karttuu, saattaa olla vinkkipostausten jne aika. :)

Joka tapauksessa tervetuloa mukaan kaikille lukijoille! :) Kuvat otettu puhelimella, myöhemmin on luvassa laadukkaampia kuvia. :)

                                                           Tässä meidän söpöt kanitytöt:

Kukka

Soma