Kanimaista elämää : Kanityttöjen ensimmäinen päivä kotona

Tänään meillä on ollut aivan mahdottoman jännä päivä. Niin jännä, että illalla kaiken jännityksen ja odotuksen päätteeksi poika nukahti ruokapöytään. :)

Tänään kovasti odotetut puputyttömme ovat siis kotiutuneet. Saimme heidät heti aamusta. Poika kävi heidät vanhempieni kanssa hakemassa ja sillä välin laitoin vielä tyttöjen häkkiä kuntoon ja odottelin kanintavaralähetystä toimitettavaksi.

Olin valmistellut tytöille pahvilaatikon kuljetusta varten, sillä tilaamani kuljetusboksi ei ollut vielä ehtinyt saapua. Hyvin meni näinkin, matka oli lyhyt. Olin laittanut pahvilaatikon pohjalle pyyhkeen ja heinää, kun ajattelin, että niin heillä on mukavampi olla.

Kylläpä oli jännä hetki, kun äiti soitti, että olivat pihalla ja menin vastaan!

Ensimmäinen päivä kanien kanssa on sujunut loistavasti. Oikeastaan aivan yli odotusten. Meillähän ei ollut aiempaa kokemusta kaneista, mutta olin tietysti blogien jne avulla asiaan hiukan perehtynyt ja saanut käsityksen, että alkuun kanit saattavat olla useammankin päivän tai jopa pari viikkoa hyvinkin arkoja.

Odotukset eivät siis olleet alkuunkaan kovat sen suhteen, että saisimme heistä alkuunkaan vielä seuraa - olimme varautuneet jättämään heidät omaan rauhaan omaan häkkiinsä ja vaivihkaa vaan seurailemaan sivusta, josko jotain kotiutumisen merkkejä alkaisi pikkuhilaa näkyä.

Kotona laitoimme heidät häkkiin, mutta jätimme oven auki, jotta he saisivat koska vaan tulla ulos ja lähteä tutustumaan uuteen kotiinsa. En kuitenkaan missään nimessä ajatellut, että näin tulisi ensimmäisenä päivänä käymään.

Kanivauvelit olivat kuitenkin olleet kotona vasta ehkä tunnin, kun alkoi jo tuntua siltä, että kotiutuminen on lähtenyt käyntiin. Molemmat olivat syöneet, toinen jo pessytkin itseään ja myöskin tarpeitaan olivat tehneet ja näiden kaikkien olin lukenut olevan hyviä merkkejä kotiutumista ajatellen. Valppaana tytöt tutkailivat ympäristöään ja Kukka kurkki innoissaan jo häkkien reunojen ulkopuolellekin.

Lähes saman tien oli myös ilmeistä, että molemmilla tytöillä on varsin erilaiset luonteet: Kukka on erittäin vilkas ja rohkea ja tarkkailee ja tutkii ympäristöään herkeämättä. Aikamoinen koheltaja suorastaan ja todella nopea liikkeissään. Soma on paljon rauhallisempi ja arempi ja onkin päivän aikana useampaan otteeseen pujahtanut seuraamaan tilannetta pesämökistä käsin.

Somakin on kuitenkin jo tämän ensimmäisen päivän aikana rohkaistunut huomattavasti eikä häntäkään araksi voi sanoa, sillä hän tulee kyllä kädestä syömään ja hiukan saa varovasti siliteltyäkin.

Kukka yllätti meidät täydellisesti ja lähti jo tänään laajentamaan reviiriään häkin ulkopuolelle. Hän on vieraillut ulkona jo lukemattomia kertoja ja tällä hetkellä menee ja tulee aivan suvereenisti edes taikaisin. Alkuun hänen häkin ulkopuoleinen reviirinsä rajoittui olohuoneen mattoon, mutta vähitellen se laajeni koko olohuoneeseen ja nyt hän on jo pojankin huoneessa pariin otteeseen piipahtanut.

Soma ei vielä ole poistunut häkistä, mutta selvästi kiinnostaa ja reunojen yli tirkistellään kovasti. Kukka tuntuu rohkaisevan häntä, välillä ikään kuin hakee mukaansa.

Kukka on tosiaan kovin vauhdikasta sorttia, spurttailee mieletöntä vauhtia olkkarin matolla ees taas ja välillä yrittää kaivaa itseään heille annetusta pyyhkeestä läpi. :D

Syöty tosiaan on hyvin ja oikeastaan koko päivä, uskomattoman paljon noin pienet eläimet syövät: puska lehtisalaattia, kurkkua, porkkanaa, pajun lehtia, pellettejä ja tietenkin heinää!

Soma tuntuu pitävän erityisen paljon lehtisalaatista, Kukka syö ehkä mieluiten pellettiä. Molemmat ovat kuitenkin syöneet kaikkea. Kukan pöytätavoissa on toivomista: hän saattaa istua kokonaan yhdessä kulhossa samalla kun syö tai etutassut pellettikulhossa ja takatassut tuoreruokakipossa! :)

Tämän postauksen loppuun vielä kuvia tältä päivältä. :)